*

piraattituomas

Soitellen (Libyan) ja maailmansotaan, vai askel kohti (talous)demokratiaa?

Olen tänään laiska, joten puhun toisen ihmisen suulla.

 

Gerald Celente, on eräs 2000 -luvun kunnioitetuimmista ihmisistä pörssin lattialla. Hänen trendiarvionsa osuvat harvinaisen hyvin oikeaan - hän mm. ennusti sekä vuoden 2008 talousromahduksen, että vuoden 2010 epävarmuuden. Jos hän menettää toivonsa Länsimaailmaan, ja sen (aikaisemmissa) vaaleissa valittuihin päättäjiin, on syytä kuunnella häntä.

 

http://youtu.be/UqM7wq0W_kw

 

Siinä hänen Libyan sotaa koskeva lähetyksensä.

 

Osallistumalla kriisilainoihin syvennämme vain omaa, ja lainoitettujen maiden velkataakkaa YKSITYISILLE LIIKEPANKEILLE, koska lähtökohtaisesti itse suostumme takaamaan kansallisomaisuudellamme YKSITYISTEN PANKKIEN luottotappiot. Hyväksymme KANSALLISEN MAKSUHÄIRIÖMERKINNÄN (olen lähtökohtaisesti sitä mieltä, että yksityisetkin maksuhäiriömerkinnät ovat perustuslainvastaisia).

 

Jos osallistumme Libyan sotaan, älkäämme sitten itkekö, kun Helsinkiä pommitetaan. Gaddafi ei lähde vallasta vain sillä perusteella, että Italian tukema kuningashuone yrittää syöstä hänet vallasta, vain myydäkseen Libyan mittavat öljyvarat polkuhintaan BP:lle ja muille kansainvälisille öljy-yhtiöille. BP:llähän on Syrtinlahdella vähän samanlainen projekti käynnissä, kuin Meksikonlahdella... eihän nyt hyvää öljykatastrofia pidä siirtää vain siksi, että Libya yrittää olla liian itsenäinen taloudellisesti.

 

Gaddafi ei ole täydellinen valtiomies, ja hänen hallinnossaan on varmasti paljon parannettavaa. Gaddafin politiikan kritiikki ei kuitenkaan oikeuta hänen kansakuntansa pommittamiseen YK:n turvallisuusneuvoston vastaisesti, ja kaikki hyökkäyssodan tunnusmerkit täyttäen. Nürnbergin kansainvälinen sotarikostuomioistuin totesi hyökkäyssodan rahoituksen, valmistelun ja toteuttamisen kaikkein suurimmaksi ihmisoikeusrikokseksi minkä valtio kykenee tekemään.

 

Hyökkäyssodan moraalittomuudesta maailma oli yhtä mieltä, kun Yhdysvallat hyökkäsi Irakiin vuonna 2003. Sotaa edelsi 11 vuotta kestänyt "humanitäärinen" pommituskampanja, jonka aikana maan infrastruktuuri tuhottiin - Persianlahden ensimmäisen sodan ensimmäisistä paivistä alkaen. Tässä samalla vahvistan, ettei Saddam Husseinilla ja WTC -iskuilla ollut toistensa kanssa mitään tekemistä. Saddam Hussein, aivan kuin Gaddafi, ei ollut tehnyt mitään Länsivaltoja sotilaallisesti uhkaavaa ennen sodan syttymistä. Irakin sota oli, ja on, hyökkäyssota. Hyökkäyssota, jonka tarkoituksena oli öljyvarojen hallinta. Samoin tämä uusin, Libyan sota.

 

Ja nämä sodat ovat vasta alkusoittoa, jos talouden tunnusmerkkejä on lukeminen.

 

Maailmanrauhan turvaaminen kuluvalla vuosisadalla vaatii paitsi poliittisen, myös taloudellisen reformin kohti demokratiaa täällä Euroopassa, ja Atlantin takana, missä meillä, kansalaisilla on ainakin nimellisesti keisarin palatsin avaimet.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Toimituksen poiminnat